Kehysriihessä suunnitellut opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan rahoitusleikkaukset iskevät raskaasti tutkimusrahoitukseen. Leikkaukset ovat myös ristiriidassa koulutuspoliittisen selonteon ja julkisen talouden selonteon linjausten kanssa.
Suomi tavoittelee tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen kasvattamista neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Samalla kehysriihessä keväällä 2021 sovittiin tutkimusrahoituksen leikkauksesta. Päinvastaisista puheista huolimatta opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan leikkaus kohdistuu nimenomaan perustutkimukseen, kun Suomen Akatemian ja Strategisen tutkimuksen neuvoston tutkimusrahoitusta vähennetään.
Leikkaukset ovat ristiriidassa sekä koulutuspoliittisen selonteon että julkisen talouden suunnitelman tavoitteiden ja hengen kanssa. On näköalatonta kuvitella, etteivät nämä heijastuisi myös korkeakoulujen opetukseen. Yliopistojen henkilöstö sekä tutkii että opettaa, ja opetus perustuu tutkittuun tietoon. Tutkimusrahoituksen leikkaus johtaa pahimmillaan sekä opetuksen heikkenemiseen henkilöstön panostaessa perusrahoituksella tutkimukseen, että tutkimuksen heikkenemiseen perusresurssien upotessa opetukseen. Lisäksi suunnitellut leikkaukset eivät ainakaan paranna tilannetta, jossa noin 70 prosenttia yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa ja epävarmoissa oloissa. Näin ollen leikkaukset asettuvat vahvasti ristiriitaan korkeakoulutuksen tavoitteiden — opiskelijapaikkojen lisäämisen ja laadukkaan koulutuksen tarjoamisen — kanssa.
Tutkimusrahoituksessa on viime kädessä kyse tutkimustoiminnan pitkäjänteisyyden ja riippumattomuuden takaamisesta. Me emme tänään tiedä, millaiset monitieteiset ongelmat odottavat ratkaisua vuoden tai 20 vuoden aikajänteellä. Siksi on turvattava rahoitus pitkäjänteiselle ja yhteiskunnallisesti vaikuttavalle perustutkimukselle.
Edistyksellinen tiedeliitto ry